Runosuo(li)

Hyvää oloa. On tullut huomattua, että itse olen rutkasti vähemmän vittumainen, kun olen muistanut pysähtyä hetkeksi, juoda vettä ja vetää henkeä. Tänne pikku saaristoon itseni yksin ahdistettua, olen oppinut kohtelemaan itseäni paremmin. Se ei ole edelleenkään joka päiväistä hupia, vielä syön viitenä päivänä viikosta aamu- ja iltapaloiksi puuroa ja jäljelle jäävillä aterioilla leipää. Olen kuitenkin ruvennut viettämään päiviä, joina hemmottelen itseni puhki. Eikä sen saavuttamiseen tarvitse olla mitään kovin suurta.           Nyt istun Airbnb-asuntoni parvekkeella sängyltäni löytynyt aamutakki päällä ja seuraan salaa sivusta naapuripihan puutarhatöitä. Jotenkin tämä haalistunut kangasriepu on niin täydellinen, kun peittää polvet, jotta ei tarvitse pelätä vilauttelua. Tuuli on sopivan virkistävä saunan jälkeen ja päässäni oleva pyyhe on ihanan pehmeä ja pinkki. Otin saunaan mukaan jopa saippuakuplia, mutta ei kyllä toiminut. Eivät edes alkaneet puhaltumaa...

Jo alkuvuodesta aloin kypsyttelemään ajatusta: ”Kyllä nyt ihmisen täytyy jossain vaiheessa elämäänsä kokea kodittomuus.” Tämän kertainen kokemus on ainakin toistaiseksi viimeistä iltaa vaille päätöksessään. Enkä kadu yhtään opiskelija-asunnostani luopumista, olen nimittäin oppinut itsestäni hirmuisen paljon. En enää kylässä ollessani istu etureidet jännittyineinä valmiina pinkomaan ulos yhdenkin kyseenalaisen silmäyksen saadessani. Olen oppinut olemaan rennommin ja ajattelemaan, että itse emäntäkin voi nauttia läsnäolostani, enkä ole (aina) pelkkä riesa. Toki on pitänyt oppia olemaan läsnäolevampi, osallistumaan perheen omiin tapoihin ja pyrkiä auttamaan kotitöissä. Tunne tarpeellisuudesta haihduttaa kumman tehokkaasti riesafiiliksen. Vähemmän vieraanvaraiseksi olen oppinut esimerkiksi menemällä omin avuin jääkaapille. Tässä on tietysti oma riskinsä - jotta se menee epäsoveliaan puolelle. Tietyissä karmeissa koen kuitenkin, että jääkaappimuurin sortaminen rentouttaa, kun ...

Uskotellusti ajatusmaailma koostuu kahdesta ääripäästä. Se on kuin öljyä ja vettä purkitettuna samaan astiaan. Sekoitettaessa kuplia joutuu hetkellisesti toisen puolelle, mutta kotvasen kuluttua rikoskumppanit ovat palautuneet takaisin kerroksiinsa. Vanhasta poisoppiminen on vaikeampaa kuin uuden oppiminen, minkä huomaa jämähtäneissä asenteissa. Kaiken on oltava joko sitä tai tätä. Mielipiteet voivat traumatapauksissa muuttua mustasta valkoiseen, mutta välimuotoisia ajatuksia ei ole olemassakaan.           Lihansyönti on toisille kova juttu, ja paksun lehtipihvin rasvaamat suonet vain kiillottavat fantasiaa. Jotkut liha sitten tappaa – syötävän mutta erityisesti sen syöjän. Terveysvaikutukset niin elimistölle kuin ilmastolle ovat hurjat. Ajankohtaisiahan nämä ovat olleet jo aikaa, mutta entä jos vaikka vähentäisi kanan syöntiä ja lopettaisi muun lihan. Kasvissyöjät asetetaan jatkuvasti vastaajan asemaan, selittämään viimeistä tomaatin kannikkaa myöten, mi...

Minulle vapaus on tarkoittanut sitä, että saan joka aamu valita, mistä kupista joisin kahvini. Se on ihan parasta, sillä jokaiselle mielentilalle löytyy yleensä oma kuppinsa. Niitä on ehkä liikaa, mutta pitää varautua myös yllätysvieraisiin. Olen ruvennut vastakkain seuraamaan yleisestä syötöstä poikkeavia instagram-tilejä (@aktivistikaisa, @charlieandmav), jotka ovat kumpikin osallaan avanneet näkökenttääni hiukkasta laajemmalle. Pian tarvitsen silmälasit, kun rupeaa katse harottamaan.           Olen alkanut iloitsemaan esimerkiksi siitä, että osaan kävellä ja käydä itse vessassa. Ei tuollaisia tietenkään normaalisti ajattele, mutta nyt tuntuu elämän mullistukselta, kun osaa ottaa arvoa noinkin ”pienistä” asioista. Tämä on melkein kuin saisi uudestaan sen ilon kävelemään oppimisesta, ilman että tarvitsee oikeasti käydä päivittäin fysioterapiassa. Kohta varmaan itken onnesta vessassakin, kun pystyn omin avuin ottamaan housut jalasta. Taitaa mennä ylituntee...

Kaksi kuukautta meni siinä, kun piti ”lukea kirjoituksiin”. Silloin ei voinut kirjoittaa, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Nyt on aikaa – ja vaikka kuinka. Inspiraatio taas on hypännyt vastaantulevien kaistalle, nytkin etsin aihetta läjästä lajittelemattomia sukkia.           Ne kertovat paljon omistajastaan. Toiset verhoavat joka ikinen aamu varpaansa identtisillä mustilla sekä korkeavartisilla yksinkertaisuuksilla. Yleensä koko kokoelma koostuu yhdestä samasta merkistä, olen tehnyt tutkimusta. Vaihtelua havitellessa malli saattaa päiväksi vaihtua nilkkapituiseksi. En halua tuomita, mutta missä intohimo, vapaus, villittely? Kuin antautuisi kädet ilmassaa koirankakkarikollisen uhriksi.           Sitten on niitä, jotka välittömästi hyvien huomenten yhteydessä keräävät kehut rohkeista printtisukistaan. Mielialasukkia käärittyjen lahkeiden alla? Rohkeutta aamuhorroksessa, jonka perusteella voi myös päätellä päivän vallitsevan...

Mikäli jostain konkreettisesti havaittavasta suorituksestaan on ylpeä, kannattaa se ripustaa näkyville. Niinkun ihan oikeasti! Niin että kaikki vieraat varmasti näkevät sen, ja joka pikavierailulla saa kertoa onnistumistarinansa. Se piristää ja hohkaa sellasta onnistumisentunnetta, varmasti myös kohottaa itsetuntoa. Voisinkin ripustaa tuollaisen vasta ratkaisemani sudokun johonkin peittämään noita nykyisin puhtaanvalkoisia seiniä.           Ostin yhtenä iltana kahta leipää - kauraa ja ruista. Harmitti vähän fakta, että sunnuntaina ei saa ilta-aleja. Mutta ne oli siis alessa, -30%. Oikein pulssi pomppaa, kun tuollaisia tarjouksia onnistuu bongaamaan. Se menee vähän samaan sarjaan noiden onnistumisten kanssa. Jos rupeaisinkin nappaamaan jokaisen alennustarran talteen ja liimaamaan valokuva-albumiin. Jokaisen alle voisi sitten kirjoittaa, mistä on milloinkin tullut säästettyä.           Tämän otin esille sen vuoksi, että mone...

Olen tässä loman ylimaallisen ajan saattelemana miettinyt siivoamista. Sehän on oikealle päälle sattuessa oikein rentouttavaa ja palkitsevaa, mutta vie aikaa. Viime vuoden kirouksena olen vahvasti sisäistänyt itseeni ajatuksen ”aika on rahaa”, jonka seurauksena käytän aikani miettimällä kannattaako milloin mitäkin tehdä.           Siivousprosessi rauhoittaa ja mahdollistaa pääsyn siihen aina niin ihanaan flow-tilaan, mutta eniten tässä kyse onkin sen jälkeisestä ajasta. Ensinnäkin siivouksesta selvittyä on poikkeuksetta aivan poikki. Silloin rahkeita on jäljellä enää teekuppiin ja loppuillan meikkitutoriaali-maratoniin peittokasaan pesiytyneenä.           Vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan tapahtumailtaan, vaan ne jatkuvat jopa viikkoja eteenpäin. Tämä ei ole niinkään enää ajallinen haitta, vaan muuten elintasoa kuormittava. Puhun siis ylitarkkuudesta, joka siitä seuraa. Seuraavaa siivouskertaa pitää nimittäin ajansääst...