Sukkahoroskooppi

Kaksi kuukautta meni siinä, kun piti ”lukea kirjoituksiin”. Silloin ei voinut kirjoittaa, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Nyt on aikaa – ja vaikka kuinka. Inspiraatio taas on hypännyt vastaantulevien kaistalle, nytkin etsin aihetta läjästä lajittelemattomia sukkia.

          Ne kertovat paljon omistajastaan. Toiset verhoavat joka ikinen aamu varpaansa identtisillä mustilla sekä korkeavartisilla yksinkertaisuuksilla. Yleensä koko kokoelma koostuu yhdestä samasta merkistä, olen tehnyt tutkimusta. Vaihtelua havitellessa malli saattaa päiväksi vaihtua nilkkapituiseksi. En halua tuomita, mutta missä intohimo, vapaus, villittely? Kuin antautuisi kädet ilmassaa koirankakkarikollisen uhriksi.

          Sitten on niitä, jotka välittömästi hyvien huomenten yhteydessä keräävät kehut rohkeista printtisukistaan. Mielialasukkia käärittyjen lahkeiden alla? Rohkeutta aamuhorroksessa, jonka perusteella voi myös päätellä päivän vallitsevan mielialan. Aamuinen uhmakkuus saattaa haihtua päivän mittaan, jolloin lahkeetkin vajuvat laskoksiltaan samassa kierrossa. Välillä voi olla huomaamattomampi, kunhan ei unohda toteuttaa itseään. Aika klisee, mutta piti tähän joku viisaus sisällyttää.

          Ja sitten on niitä, tai ainakin minä, joilla on tallella kaikki ehjinä säilyneet sukat 13-vuotissynttäreistä saakka. Alkuajankohta määräytyy jalan koon mukaan, omani muistan selkeästi varvassukkakaudelta. Voiko ekologisuus mennä liian pitkälle? Jos ne haalistuneet värit ja kuluneet kantapohjat vaikuttavat päivittäin heikentävästi mieleen, pitäisikö silloin tinkiä minimalistivaatimuksista? Missä menee raja, jos sitä ei ole olemassakaan? Siinä kysymyksiä vaikka eduskuntaan pyrkiville. Haluaisin mielelläni henkilökohtaiset vastaukset suoraan sähköpostiini, voisi avittaa äänestyspäätöksessä.