Siivouksen sivuvaikutukset

Olen tässä loman ylimaallisen ajan saattelemana miettinyt siivoamista. Sehän on oikealle päälle sattuessa oikein rentouttavaa ja palkitsevaa, mutta vie aikaa. Viime vuoden kirouksena olen vahvasti sisäistänyt itseeni ajatuksen ”aika on rahaa”, jonka seurauksena käytän aikani miettimällä kannattaako milloin mitäkin tehdä.

          Siivousprosessi rauhoittaa ja mahdollistaa pääsyn siihen aina niin ihanaan flow-tilaan, mutta eniten tässä kyse onkin sen jälkeisestä ajasta. Ensinnäkin siivouksesta selvittyä on poikkeuksetta aivan poikki. Silloin rahkeita on jäljellä enää teekuppiin ja loppuillan meikkitutoriaali-maratoniin peittokasaan pesiytyneenä.

          Vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan tapahtumailtaan, vaan ne jatkuvat jopa viikkoja eteenpäin. Tämä ei ole niinkään enää ajallinen haitta, vaan muuten elintasoa kuormittava. Puhun siis ylitarkkuudesta, joka siitä seuraa. Seuraavaa siivouskertaa pitää nimittäin ajansäästösyistä pitkittää mahdollisimman pitkälle. Esimerkki-rasitteena tästä on se, että kengät täytyy aina ottaa pois, kun jano yllättää juuri pukeutumisprosessin keskellä.

          Pitkään tätä pulmaa pohdittuani päätin tehdä kompromissin. Pyyhin seinät – se säästäisi kenkäongelmalta, sillä silloin valmiiksi likaisia lattioita ei tarvitsisi varoa. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi muita perspektiivejä, joita tulisi ilmaantumaan. Olen tämän illan aikana törmännyt jo yllättäviin haasteisiin: en melkein kehdannut vetäistä vessanpönttöä.

          Loppuunvetona voisin siis sanoa, että koskaan ei ole hyvä. Hyvä tuo aina mukanaan pahaa, joten miksi turhaan valittaa.