Runosuo(li)

Itse henkilökohtaisesti pyykkituvan vakituisena, mutta harvakseltaan nähtynä, kuukausikäyttäjänä olen sitä mieltä, että kaikki pyykit tulee pestä kerralla eikä pikku osissa. Hyvänä ilmentäjänä pyykkäyspäivän lähestymisestä toimii hupeneva alusvaatevarasto. Kutsun näitä pyykkikierron viimeisia päiviä ”bikinipäiviksi”, sillä nimensä mukaan puhtaina vaihtoehtoina on enää bikinien alaosia. Eivät itse bikinit, vaan ne mummotyyliset hipsterit jotka tuppaavat jäämään viimeiseksi käyttölistalla juuri ennen bikineitä, ovat kaikista mahdollisista mukavimpia päällä. Niitä ei vain tule julkisesti hampaita kiristelemättä käytettyä, sillä ne takaavat ne.. paheksutut pikkarirajat.            Mutta mikä niissä rajoissa oikeastaan on niin kamalaa? Kyllähän ne omaankin silmään häiritseviltä näyttävät, mutta nehän ovat vain kangasta ja vähän pyllyä. Ihanteet tuppaavat muutenkin muovautumaan trendien mukaan tindertreffeiltä tosielämään ja takaisin, joten veikkaan, että p...

Tänään normaalin, joka aamuun pakollisena osana kuuluvan, kahvikupin juotuani tunsin sen tavoitellun vaikutuksen, heräämisentunteen. Mummoni järkytti minua jonkin aikaa sitten toteamalla, kuinka joka päivä juomatta jääneestä kupista kertyy vuodessa 365 kupillista turhaa kofeiinirasitetta maailman orjatyövoimalle. Tämän johdosta olen ruvennut panostamaan siihen, että joisin mahdollisimman tehokkaasti jokaisen pannun pohjalle jääneen tipan (lämmitän vaikka mikrossa – melkein jopa makuelämys). Santsasin siis sen kummempia miettimättä, mutta sitten alkoi tapahtumaan.           Rupesin tekemään matematiikan läksyjäni, jotka olin ajoittanut aamulle, vain havahtuakseni aivan kamalaan tärinään. Lähde sille olin arvattavasti minä, ja se oli ahdistavaa. Kynä tutisi viimeistä kiitoaan, ja terä katkeili. Tunteen patistamana lähdin liioitellun aikaisin kävelemään koulua kohti toivoen helpotusta raikkaasta lumisateesta. Taisi se vähän auttaakin, mutta vielä koulun rappusia ...