Ylpeä kalapuikko

Uskotellusti ajatusmaailma koostuu kahdesta ääripäästä. Se on kuin öljyä ja vettä purkitettuna samaan astiaan. Sekoitettaessa kuplia joutuu hetkellisesti toisen puolelle, mutta kotvasen kuluttua rikoskumppanit ovat palautuneet takaisin kerroksiinsa. Vanhasta poisoppiminen on vaikeampaa kuin uuden oppiminen, minkä huomaa jämähtäneissä asenteissa. Kaiken on oltava joko sitä tai tätä. Mielipiteet voivat traumatapauksissa muuttua mustasta valkoiseen, mutta välimuotoisia ajatuksia ei ole olemassakaan.

          Lihansyönti on toisille kova juttu, ja paksun lehtipihvin rasvaamat suonet vain kiillottavat fantasiaa. Jotkut liha sitten tappaa – syötävän mutta erityisesti sen syöjän. Terveysvaikutukset niin elimistölle kuin ilmastolle ovat hurjat. Ajankohtaisiahan nämä ovat olleet jo aikaa, mutta entä jos vaikka vähentäisi kanan syöntiä ja lopettaisi muun lihan. Kasvissyöjät asetetaan jatkuvasti vastaajan asemaan, selittämään viimeistä tomaatin kannikkaa myöten, miksi kalaa voi syödä silloin tällöin, mutta muuten lihaa ei sitten viitsi syödä. Entä jos ne ovat vain valintoja? Miksi lihansyöjä syö aamuleivällä leikkelettä mutta lauantai-iltana mieluummin wingsejä? Miten he kehtaavat sitten vielä annostella puoli lautasellista salaattia niiden kanssa? Hävetkää, ja kunnioittakaa ruokavalioita niin kuin kunnioittaisitte kylkiäisiksi saamaanne tuplajuustoa.