Liikuntakykyisen liikuttumishetki
Minulle vapaus on
tarkoittanut sitä, että saan joka aamu valita, mistä kupista
joisin kahvini. Se on ihan parasta, sillä jokaiselle mielentilalle
löytyy yleensä oma kuppinsa. Niitä on ehkä liikaa, mutta pitää
varautua myös yllätysvieraisiin. Olen ruvennut vastakkain
seuraamaan yleisestä syötöstä poikkeavia instagram-tilejä
(@aktivistikaisa, @charlieandmav), jotka ovat kumpikin osallaan
avanneet näkökenttääni hiukkasta laajemmalle. Pian tarvitsen
silmälasit, kun rupeaa katse harottamaan.
Olen alkanut iloitsemaan esimerkiksi siitä, että osaan kävellä ja
käydä itse vessassa. Ei tuollaisia tietenkään normaalisti
ajattele, mutta nyt tuntuu elämän mullistukselta, kun osaa ottaa
arvoa noinkin ”pienistä” asioista. Tämä on melkein kuin saisi uudestaan sen ilon kävelemään oppimisesta, ilman että tarvitsee oikeasti käydä päivittäin fysioterapiassa. Kohta
varmaan itken onnesta vessassakin, kun pystyn omin avuin ottamaan
housut jalasta. Taitaa mennä ylitunteellisuuden puolelle, joka taitaa selittyä blogin yleiseksi teemaksi kehkeytyneellä kofeiiniyliannostuksellani.
Suosittelen miettimään tällaisia, elämästä löytyy yllättäin
hirmuisen paljon ihanaa!
Kommentit
Lähetä kommentti
Herättikö ajatuksia? Keskustellaan, riidellään, mietiskellään!