Kouraiseva kodittomuus

-

Jo alkuvuodesta aloin kypsyttelemään ajatusta: ”Kyllä nyt ihmisen täytyy jossain vaiheessa elämäänsä kokea kodittomuus.” Tämän kertainen kokemus on ainakin toistaiseksi viimeistä iltaa vaille päätöksessään. Enkä kadu yhtään opiskelija-asunnostani luopumista, olen nimittäin oppinut itsestäni hirmuisen paljon.

En enää kylässä ollessani istu etureidet jännittyineinä valmiina pinkomaan ulos yhdenkin kyseenalaisen silmäyksen saadessani. Olen oppinut olemaan rennommin ja ajattelemaan, että itse emäntäkin voi nauttia läsnäolostani, enkä ole (aina) pelkkä riesa. Toki on pitänyt oppia olemaan läsnäolevampi, osallistumaan perheen omiin tapoihin ja pyrkiä auttamaan kotitöissä. Tunne tarpeellisuudesta haihduttaa kumman tehokkaasti riesafiiliksen.

Vähemmän vieraanvaraiseksi olen oppinut esimerkiksi menemällä omin avuin jääkaapille. Tässä on tietysti oma riskinsä - jotta se menee epäsoveliaan puolelle. Tietyissä karmeissa koen kuitenkin, että jääkaappimuurin sortaminen rentouttaa, kun emännän ei tarvitse koko aikaa huolehtia näkkileivistä ja paasata iltapalatarvikkeiden sijainnista.

Olen huomannut myös, kuinka paljon läheiset tekevät puolestani – ruokkivat, majoittavat ja töidensä jälkeen jaksavat vielä kysellä kuulumiseni. Vaikka ilman kunnollista asettumispaikkaa voi helposti tuntea olevansa hukassa, on tämä myös muistuttanut kuinka paljon rakkautta ympärillä oikeastaan on. Niin kuin hyvä ystäväni sanoi, ainoastaan vaikeista ajoista voi oppia. Nämä viikot ovat olleet muutenkin kuin Kelan puolesta korvaamattomia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Herättikö ajatuksia? Keskustellaan, riidellään, mietiskellään!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itse en kutsuisi addiktioksi

-
Tänään normaalin, joka aamuun pakollisena osana kuuluvan, kahvikupin juotuani tunsin sen tavoitellun vaikutuksen, heräämisentunteen. Mummoni järkytti minua jonkin aikaa sitten toteamalla, kuinka joka päivä juomatta jääneestä kupista kertyy vuodessa 365 kupillista turhaa kofeiinirasitetta maailman orjatyövoimalle. Tämän johdosta olen ruvennut panostamaan siihen, että joisin mahdollisimman tehokkaasti jokaisen pannun pohjalle jääneen tipan (lämmitän vaikka mikrossa – melkein jopa makuelämys). Santsasin siis sen kummempia miettimättä, mutta sitten alkoi tapahtumaan.           Rupesin tekemään matematiikan läksyjäni, jotka olin ajoittanut aamulle, vain havahtuakseni aivan kamalaan tärinään. Lähde sille olin arvattavasti minä, ja se oli ahdistavaa. Kynä tutisi viimeistä kiitoaan, ja terä katkeili. Tunteen patistamana lähdin liioitellun aikaisin kävelemään koulua kohti toivoen helpotusta raikkaasta lumisateesta. Taisi se vähän auttaakin, mutta vielä koulun rappusia ...
Lue lisää

Siivouksen sivuvaikutukset

-
Olen tässä loman ylimaallisen ajan saattelemana miettinyt siivoamista. Sehän on oikealle päälle sattuessa oikein rentouttavaa ja palkitsevaa, mutta vie aikaa. Viime vuoden kirouksena olen vahvasti sisäistänyt itseeni ajatuksen ”aika on rahaa”, jonka seurauksena käytän aikani miettimällä kannattaako milloin mitäkin tehdä.           Siivousprosessi rauhoittaa ja mahdollistaa pääsyn siihen aina niin ihanaan flow-tilaan, mutta eniten tässä kyse onkin sen jälkeisestä ajasta. Ensinnäkin siivouksesta selvittyä on poikkeuksetta aivan poikki. Silloin rahkeita on jäljellä enää teekuppiin ja loppuillan meikkitutoriaali-maratoniin peittokasaan pesiytyneenä.           Vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan tapahtumailtaan, vaan ne jatkuvat jopa viikkoja eteenpäin. Tämä ei ole niinkään enää ajallinen haitta, vaan muuten elintasoa kuormittava. Puhun siis ylitarkkuudesta, joka siitä seuraa. Seuraavaa siivouskertaa pitää nimittäin ajansääst...
Lue lisää

Pikkarit piukeammalle

-
Itse henkilökohtaisesti pyykkituvan vakituisena, mutta harvakseltaan nähtynä, kuukausikäyttäjänä olen sitä mieltä, että kaikki pyykit tulee pestä kerralla eikä pikku osissa. Hyvänä ilmentäjänä pyykkäyspäivän lähestymisestä toimii hupeneva alusvaatevarasto. Kutsun näitä pyykkikierron viimeisia päiviä ”bikinipäiviksi”, sillä nimensä mukaan puhtaina vaihtoehtoina on enää bikinien alaosia. Eivät itse bikinit, vaan ne mummotyyliset hipsterit jotka tuppaavat jäämään viimeiseksi käyttölistalla juuri ennen bikineitä, ovat kaikista mahdollisista mukavimpia päällä. Niitä ei vain tule julkisesti hampaita kiristelemättä käytettyä, sillä ne takaavat ne.. paheksutut pikkarirajat.            Mutta mikä niissä rajoissa oikeastaan on niin kamalaa? Kyllähän ne omaankin silmään häiritseviltä näyttävät, mutta nehän ovat vain kangasta ja vähän pyllyä. Ihanteet tuppaavat muutenkin muovautumaan trendien mukaan tindertreffeiltä tosielämään ja takaisin, joten veikkaan, että p...
Lue lisää